Minni on tänään kipeenä, niin olin koko päivän Iituskan kanssa.

Mulla oli tänään ekaa kertaa päällä yks huppari ja se on jo ihan likanen. Tai no ei se muuten oo, kun vaan hihojen valkoset resorit on aika mustat x)

Äiti on käymässä ostamassa mulle uudet pyöröpuikot ja sellasta ihanaa turkoosia lankaa, että voin vihdoin alkaa tekemään sellasta komiohuivia. Oon odottanut ikuisuuden, että saan ne puikot ja langat!

Mä en oo vieläkään päättänyt meenkö sinne discoon (joo, on mullakin ongelmat)... Toisaalta ehkä haluaisin, mut toisaalta ei yhtään kiinnosta.. Kertokaa meenkö vai enkö..

En mä nyt oikeen keksi mitä voisin kirjottaa.. Ehkä mä vielä mietiskelen ja jos keksin jotain, niin tuun takasin..

Noo... Meillä on huomenna liikassa telinevoimistelua, kun sitä aikasemmin mietin, että mitä meillä on. Mä varmaan taitan niskani, kun putoon joltain roikkumisjutulta. Liikantunnilla siis. Mä en yhtään haluis, kun meidän koulun liikkasali haisee tosi pahalle. Tai ei se sali, vaan enemmänkin välinevarasto ja pukkaritkin vähän.

Ihme kun kukaan ei oo vielä valittanut mulle tästä koneella istumisesta.

Jippisjippisjee! Kohta on viikonloppu :) Mä olen menossa lauantaina Itikseen äitin kanssa. Moikataan siellä kun nähdään :) Eli lukekaahan siis toi minä- kohdan ulkonäkö- kohta. Varmasti tunnistatte.

Kun mä äskön hain sitä syötävää, niin hain keksin, jos jotakin jäi vaivaamaan. Oikeestaan mun kyl tekis mieli karkkia, mut yritän pysyä siinä, että syön kerran viikossa. Yritin alottaa tossa joskus karkkilakkoa, mutta multa se ei oikeen tuu onnistumaan.. Päätin siis, että syön vaan kerran viikossa, ettei kaikki rahat mee karkkiin.

Tällä hetkellä mä olen itseasiassa aika hyvällä tuulella, kun ei oo oikeen mitään stressaavia juttuja, kun seuraava koekkin on vasta ens torstaina. Enkä mä nyt sitä telinevoimistelua niin paljon kammoa. :)

Nooh, hyvää yötä kaikille tältä erää. Älkääpä ihmetelkö, jos vielä tänän keksin jotain tänne näpytellä, mutta yritän jo hillitä itseni :)

Ikä: 14v.

Ulkonäkö: vaalean ruskeat melkein hartioille yltävät kerroksittain leikatut hiukset, sinivihreät silmät, n. 155 cm pitkä, pisamia, 3 korvisreikää, tragus vasemmassa korvassa

Harrastukset: hiphop-tanssi, piirtäminen, käsityöt, kavereiden kanssa oleminen

Lemmikit: kani

Perhe: äiti, isä, pikkusisko

Lempikouluaineet: kuvis, äikkä, ruotsi, köksä

Lempivuodenaika: kesä! <3

Lempiruoka: pitsa, tonnikalakiusaus

Lempijuoma: kylmä vesi, kokis

Lempiviikonpäivä: lauantai

Koulu: Riihenmäen koulu

Paikkakunta: Täällä Etelä-Suomessa..

Hmm.. Mitäs muuta.. No, jos joku keksii vielä jotain niin saa kysyä.

1. Miksi melkein kaikki pojat on niin ääliömäisiä?

2. Miksi mä en ole Jontun kanssa?

3. Miksi hissan kokeet ovat niin vaikeita?

4. Mitä meillä on huomenna liikassa?

5. Miksi kaikki mun entiset kaverit ovat muuttuneet yläasteella paitsi mä?

6. Miksi mun entiset kaverit on hylänny mut?

7. Onko täsäkään kirjoituksessa mitään järkeä? Ei.

Mä voisin seuraavaks kertoa teille musta vähän enemmän. Siitäkin aiheetsa täytyy tehdä erillinen kirjoitus. x)

1. Ihana ja rakastava perhe

2. Hyvät ja luotettavat ystävät

3. Olen terve

4. Kevät tulee

5. Jonttu on olemassa

6. Lemmikit

7. Pärjään koulussa ihan hyvin

8. Minulla on koti

9. Asun Suomessa, enkä jossain kehitysmaassa

No noi oli aika tavallisia ja mä voisin edelleen valittaa teille jostain.. Ajattelin, että hyvien asioiden ajattelu kohentaa mielialaani, mutta eipä auttanut. Se aivan varmasti huonosti mennyt hissan koe kummittelee edelleen mielessäni..

Miksi kaikki ei voi mennä aina niinkuin mä haluan? Ihastukseni (en viitsi sana täällä oikeita nimiä, joten olkoon hän vaikka Jonttu lempinimensä mukaan) ei vieläkään ole juossut luokseni ja ilmoittanut rakastavansa minua. Eh, ehkä niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Tänään lapselliset ja jälkeen jääneet luokkalaiseni pojat tapansa mukaan pitivät jotain hippaleikkiä ja yksi varasti toisen kännykän ja alkoi plärätä sitä. Ihan kuin siinä olisi mitään mielenkiintoisa, mutta sitten hän ilmoittaa mulle, että täällä on sun numero! Ihmettelenpä vain, että mistä se on sen sinne repäissyt ja miksi...

Meillä on koulussa ensi viikolla disco ja Iitu on ainakin menossa sinne, vaikka varoittelin, että koulun discoissa ei ikinä tapahdu mitään. En sitten tiedä olenko mäkin menossa sinne. Lupasin kyllä Iitulle, mutta musta aina tuntuu, etten kuulu sinne.. Enkä mä edes osaa tanssia. Mä muuten harrastan hiphop-tanssia.. Ehkä mä jään kotiin, vaikka toivo, että Jonttu olisi siellä ja pyytäisi vaikka hitaisiin vetää kyllä sinne.

Onneks huomenna on perjantai, ettei tartte ajatella kouluaisoita vähään aikaan.

Selvisin mielestäni ihan hyvin äikän kokeesta, joka oli tänään. Eilisestä hissan kokeesta en kyllä tiedä.. Se oli aika vaikea, enkä muutenkaan osannut niitä asioita kovin hyvin..

Tänään oli aika normi päivä, eikä ihmeempiä tapahtunut. Paitsi tietysti se äikän koe.

Aloin säästämään rahaa joskus vuoden alussa kesälomaa varten, että voisin tehdä sitten jotain kivaa. Rahaa on nyt kasassa tasan 85 €. Vosin ehkä tuhlata ne menemällä kavereideni kanssa shoppaamaan tai Lintsille tai Särkkään.. Tai sitten voisin ostaa jotain Lapista, kun olen menossa sinne heinäkuussa perheeni kanssa kahdeksi viikoksi. Ja nyt tulee se nolo paljastus miksi olen niin innoissani siitä, että menemme sinne: Vaikka olen 14v. (nyt sekin paljastui), en ole koskaan ollut Lapissa. Viime vuonnakin pääsin ekaa kertaa ulkomaille (mitään laivareissuja Viroon ja Ruotsiin ei siis lasketa), kun olimme viikon Teneriffalla.

Mä olen kai liian samanlainen mun toisen bestan kanssa. Meistä kumpikaan ei osaa myöntää olevansa väärässä, eikä voi koskaan luopua mielipiteistään. Mä siis pyörin aina siinä samassa kolmen porukassa. Se kolmas saa aina kestää meidän kahden väittelyitä, mutta itseppähän valitsi kaverinsa. Tänäänkin suutuin Minnille, koska hän ei luopunut mielipiteestään ja minä en voinut myöntää olevani väärässä. Tai itseasiassa en edes ollut väärässä, vaan tapani mukaan oikeassa. Olisin voinut pitää mykkäkoulua vaikka koko päivän, mutta murheekseni Minni ei voi sietää riitelyä. Riitamme kesti kokonaiset 50 min.Ehkä eniten loukkaannuin siitä, kun Minni ja Iitu (bestani, you know) eivät välittäneet minusta, huomion kipeästä pikku kakarasta, vaan jatkoivat tuntityöskentelyä kahdestaan ja antoivat minun mököttää yksin. Lapsellista käytöstä, mutta minkäs minä itselleni voin.. Lopulta suostuin lopettamaan mökötyksen. En kinä osaa pitää päätäni. Tuntuu kuin bestani voisivat hallita jokaista liikettäni. Ehkä haluatte tietää miten he saivat mut luovuttamaan? Suklaapatukalla, säälittävää.

Meillä oli tänään myös hissan koe. Olen ihan varma, ettei niitä asioita mitä kokeessa kysyttiin ole mainittu kirjassa. Eli siis saan ehkä nelosen..

Aina ruokailussa muistan olevani lyhyt. Oikeasti, tää on epäreilua. Luokallanikin yli puolet ovat päätä pidempiä kuin minä ja kaksi poikaa melkein kaksi päätä pidempiä. Onneksi on niitäkin jotka ovat jopa minuakin lyhyempiä. Säälin heitä. No en oikeasti :) Mutta siis takaisin ruokailuun, jossa kaikki tönivät ja ohittelevat vain päästäkseen koulun iljettävän ruuan luokse. Ruokana oli siis jälleen kerran toisiinsa liimaantuneita pinaattilettuja. Aloitin valituksen heti kun näin mitä olisi tarjolla. Seuraavaksi huomasin, että lautaset ja veitset loppuvat juuri kun minä vihdoin pääsen niiden kohdalle. Onneksi iki-ihana ihastukseni pelastaa päiväni (eh, eh..) olemalla keittiövuorossa ja tuo urhoollisesti lisää lautasia ja veitsiä. Eikä edes katso mua! Tai mistä minä tiedän.. Tuijotin koko ajan erittäin mielenkiintoisia haarukoita, enkä vilkaissutkaan häneen. Bestani aina jaksavat jauhaa, kuinka söpö pari olisimme ja kuinka hän aina katselee mua. Olen siis jättänyt kertomatta heille ihastuksestani. Voisin melkein uskoa heitä, sillä ala-asteella olimme ihasukseni kanssa samalla luokalla ja molemmat tiesimme varsin hyvin, että kumpikin tykkää toisesta. No, eipä sitten kumpikaan uskaltanut tehdä aloitetta.

Kuviksen tunnilla sain taas loistaa, kun maikka kehui työni maasta taivaaseen ja sanoi muille juuru ja juuri "hyvä".